Niimpä niin. Meidän piti Alexandran kanssa mennä Pirokin näyttelyyn Tampereelle ensi kuussa, mutta eipäs mennä. Täällä tuli äidille yllättävä sairaalareissu mikä verotti aika paljon. Mutta eiköhän tämä tästä. Näyttelymaksu oli tarkoitus maksaa, mutta en ehtinyt. Ja nyt siihen vain ei ole rahkeita tällä erää.

Nyt todella vaan toivon, että elokuussa päästäisiin Helsinkiin. Toivottavasti vaan ei sitten tule mitään esteitä.

Kissat jatkaa elämää samaan tahtiin. Molemmat vuorotellen mustasukkasia äidin huomiosta. Pienempi kiusaa vanhempaa välillä niin paljon, että on pakko mennä hattuhyllylle nukkumaan. Sekös muka pienempää kissaa estää, ei todellakaan :D Sitten loppujenlopuksi nukutaan sulassa sovussa siellä hattuhyllyllä monta tuntia. Kunnes iskee nälkä.

Alexandra kokee edelleen, että hänen paikkansa on tuuletusikkunan välissä, siellä hän aina katselee lintuja, kun aamusin tuuletan makkarin. Ja vanhempi kissa istuu ikkunalaudalla, yhdessä sitten käkätetään ja hännät vispaa.

Silloin kun keittiössä on tuuletusikkuna auki kissoilla ei ole kivaa, siellä kun ei ole ikkunalautaa, eikä oikeen tahdo päästä hyppäämään siihen ikkunan väliin. Koitettu on ja todettu ettei toimi :D

Ja edelleen jatkuu yölliset hiirileikit ja hellyydenkaipuut. ♥